KKO:1999:78
- Asiasanat
- Rikoksentekijän luovuttaminen
- Tapausvuosi
- 1999
- Antopäivä
- Diaarinumero
- H 99/87
- Taltio
- 1723
- Esittelypäivä
Vieraaseen valtioon rikoksen johdosta luovutetun A:n oli väitetty tehneen siellä ennen luovuttamista muun kuin luovuttamispäätöksessä tarkoitetun rikoksen. Sanotun valtion pyyntöön saada asettaa A syytteeseen tämän rikoksen johdosta oli liitetty vangitsemismääräys, joka kuitenkin koski muuta tekoa. Rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta annetun lain 9 §:n 1 momentin ja 32 §:n 2 momentin katsottiin edellyttävän, että vangitsemismääräys koskee sitä rikosta, josta henkilöä halutaan syyttää. Sen johdosta ei ollut lainmukaisia edellytyksiä suostua kysymyksessä olevaan pyyntöön.
Ään.
L rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta 9_§_1_mom 32_§_2_mom (456/1970)
KORKEIMMAN OIKEUDEN LAUSUNTO 23.6.1999
Oikeusministeriö on 15.3.1999 päivätyssä kirjeessä pyytänyt Korkeimman oikeuden lausuntoa Suomen oikeusministeriön 14.10.1998 antaman päätöksen nojalla Viroon luovutetun Venäjän kansalaisen A:n syytteeseen asettamisesta muista kuin luovuttamispäätöksessä tarkoitetuista, Virossa ennen luovuttamista tehdyistä rikoksista.
Viron oikeusministeriön kirjeestä Suomen oikeusministeriölle 11.2.1999 ja siihen liittyvästä syytteeseen panemista koskevasta määräyksestä käy ilmi, että A:n epäillään syyllistyneen 22.8.1996 Tartossa Viron rikoslain 144 §:ssä tarkoitettuun omaisuuden tahalliseen tuhoamiseen tai rikkomiseen heittämällä räjähdyspanoksen erääseen autotarvikeliikkeeseen. Mainitunlaisesta teosta seuraa Viron rikoslain mukaan enintään 10 vuoden vankeusrangaistus. Suomen rikoslain vastaavan säännöksen 34 luvun 1 §:n mukaan rangaistukseksi on säädetty enintään 4 vuotta vankeutta.
Rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta annetun lain 32 §:n 2 momentin mukaan kysymyksessä olevaan pyyntöön voidaan suostua vain, mikäli lainmukaiset edellytykset rikoksesta luovuttamiseen ovat olemassa. Sanotun lain 9 §:ssä on säännökset siitä, minkälaiseen selvitykseen luovuttamispyynnön tulee pohjautua. Säännöksistä ilmenee, että selvityksen tulee merkitä näyttöä asianomaisen henkilön todennäköisestä syyllisyydestä rikokseen. Syyllisyyttä koskeva kysymys on siten otettava huomioon harkittaessa pyyntöön suostumista. Tällä ja myös 9 §:n sanamuodon perusteella Korkein oikeus katsoo, että pykälässä tarkoitetun, luovuttamisen edellytykseksi asetetun vangitsemismääräyksen tulee koskea sitä rikosta, josta henkilöä pyydetään luovutettavaksi. Tätä tulkintaa vahvistaa se, että rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta annetussa laissa ei ole rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden pohjoismaiden välillä annetun lain 10 §:n 2 momenttia vastaavaa säännöstä, jonka nojalla silloin, kun luovutettavaksi pyydetyn henkilön todennäköistä syyllisyyttä koskeva selvitys on esitetty yhden rikoksen osalta, luovuttamispyyntöön voitaisiin suostua muidenkin rikosten osalta, vaikkei niistä ole esitetty sanotunlaista selvitystä.
Lupaa pyydetään A:n asettamiseksi syytteeseen edellä mainitusta 22.8.1996 Tartossa tehdystä Viron rikoslain 144 §:ssä tarkoitetusta rikoksesta. Pyyntöön liitetty Tarton kaupunkioikeuden 15.9.1998 antama määräys vangita A ei koske tätä tekoa.
Korkein oikeus katsoo, ettei ole lainmukaisia edellytyksiä suostua kysymyksessä olevaan pyyntöön.
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto
Oikeusneuvos Tulokas: Syytemääräyksessä kuvattu teko vastaa Suomen rikoslain 34 luvun 1 §:ssä tarkoitettua tuhotyötä, josta on säädetty enintään 4 vuoden vankeusrangaistus. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon Korkeimman oikeuden lausunnon 24.9.1998 A:n luovuttamista koskevassa asiassa katson, etteivät rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevat säännökset ja luovutuspäätös ole esteenä Virossa luovuttamispäätöksessä mainituista rikoksista vangittuna olevan A:n syytteeseen asettamiselle myös Viron oikeusministeriön kirjeessä mainitusta teosta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Haarmann, Tulokas (eri mieltä), Hidén, Palaja ja Krogerus. Esittelijä Elisa Mäntysaari.